MEHILÄISTENHOITAJAKSI SATTUMALTA!

Maire ja Igor Valtin

OÜ Artocarpusin perustajat, Maire ja Igor Valtin

Meistä tuli mehiläistenhoitajia sattumalta itsellemmekin yllätyksenä. Mehiläiset vain tulivat parvena puutarhaamme eikä meillä ollut vaihtoehtoa. Vieraille oli tarjottava suojapaikka. Noukimme monta päivää parvia omenapuista ja mietimme, mitä tekisimme niille. Naapuri, jonka luota ne ilmeisesti karkasivat (hän oli töissä), suositteli etsimään vanhat pesät ja ryhtymään hoitamaan mehiläisiä. Olemme hoitaneet mehiläisiä jo 1996 vuodesta ja olemme ottaneet toimintaan mukaan myös nuoremman poikamme, Martinin.

Martinilla on olemassa myös mehiläishoitajan koulutus. Olustveressä voi taas opiskella mehiläistenhoitajaksi. Myös tyttäremme Helena ja hänen aviopuolisonsa ovat mehiläistenhoitajia. Kasvamassa on lisäksi nuorempi sukupolvi lapsenlapsia, jotka ehkä joskus ottavat viestikapulan vastaan.
Samanaikaisesti vanhojen pesien korjauksen ja tarhan laajentamisen kanssa opettelimme heti kuningatarmehiläisten kasvattamisen, sillä ne pahikset, joiden kanssa aloitimme, olisivat vieneet meiltä hyvin nopeasti mehiläishoidon riemun.

Vasemmalla minä, Martin Valtin, ja oikealla
Ystävä ja mehiläishoitaja Henry-Mihkel Vadi

Toomas Aron taruinfot sisestamas

Poika Toomas Aron panee merkille tiedot mehiläispesästä.

Nyt meillä on rauhallisia, italialaisen rodun mehiläisiä, joiden kanssa työskentely on suorastaan ilo. Kutsumme keskenämme kasvattamaamme naarasrotua Inju-roduksi, sillä koskaan ei voi mennä 100 % takuuseen siitä, että ne ovat puhdasrotuisia, vaikkakin valitsemme kuningatari ja kuhnurit hyvin tarkasti. Itse olemme tyytyväisiä ja useat mehiläishoitajat, jotka ovat ostaneet emoja, ovat tulleet meille yhä uudestaan.

Olimme myös Virossa ensimmäisiä, jotka ottivat käyttöön latomapesät, jotka muistuttavat mehiläisille elämää puun onkalossa. Vanhoihin pesiin verrattuna mehiläishoito latomäpesassa on mukavampaa ja työtavat mahdollistavat yhdyskuntien tilan tarkastamisen nopeammin. Latomapesän etuna on myös niiden keveys (vaahtopolystyreenistä valmistetut pesän osat) ja siksi myös niiden kuljetus on helpompaa.

Mehiläistenhoito vaikeutuu vuosi vuodelta, sillä keruualueet ovat katoamassa. Paikat, missä oli ennen paljon tavallista viljelemätöntä maata ja missä kukoistivat mesikkä, ohdakkeet ja muut mehiläisille nektarin keräämiseen sopivat kasvit, on nyt muutettu suuriksi peltokokonaisuuksiksi, ja mehiläishoitajat, jotka haluavat vielä tehdä työtään, etsivät maapalstoja (hakkuualueita, metsiköitä), jossa myrkkyruiskeet eivät vaaranna heidän mehiläisiään. Siellä piilee kuitenkin omat vaaransa – karhut, näädät ja tikat.

Kevät mehiläisryhmä Kantkülassa

Vaatimaton esittely tuotteistamme
Stockmannin ”Hullut Päivät”

Sen lisäksi, että mehiläishoitaja valmistaa hunajaa ja välittää mehiläisten hyvinvoinnista, hänen on myös myytävä tuotantoaan. Se on paljon hankalampaa kuin valmistaminen. Mielestämme tavallisen hunajan myynnin lisäksi hunajalle on myös annettava lisäarvoa ja kehitettävä tuotteita. Niin syntyivät erilaiset mielenkiintoiset ja terveelliset hunajasekoitukset. Useat tuotteemme ovat nykyisin kysyttyjä sekä Virossa että muissa maissa. Tuotekehitys on pitkä prosessi ja kestää koko yrityksen olemassaolon ajan. Markkinoilta ja messuilta löytyy aina asiakkaita, jotka kysyvät uusia tuotteita, sillä vanhat ovat heille jo tuttuja. Usein kysytään, kuka keksii hunajasekoitukset. Todellisuudessa hunajalintuset. Me kiinnitämme vastaavat nimikyltit purkkeihin ja laitamme ne pesän katoille. Mehiläiset puolestaan tuovat jokaiseen purkkiin juuri sellaisen sekoituksen, joka siihen on kirjoitettu.

Sitruunahunajaa saamme puolestaan silloin, kun hunajalinnut palaavat keväällä takaisin etelästä. Kaikki lämmintä rakastavat linnuthan lentävät syksyksi etelään. Näin kertoo mielellään perheenisä Igor, joka on hunajasekoitustemme valmistaja. Joku ehkä jopa uskoo häntä.
Vuosien myötä yrityksemme on kasvanut ulos alkuperäisistä tuotantotiloistaan. Kun Martin asettui perheyrityksemme OÜ Artocarpus johtoon, hän rakensi Injun kylään uuden “Hunajatalon”, jossa pyörii välillä hunajalinko, hunajasekoitukset valmistuvat ja pakkaaminen tapahtuu. Ohikulkijoilla on aina perheen ollessa kotona mahdollisuus ostaa aitoa virolaista hunajaa.
Virolainen hunaja on erittäin hyvän makuista, sillä onneksi meillä on vielä kasviyhteisöjä (niiden joukossa paljon lääkekasveja), joista mehiläiset keräävät tätä verratonta nektaria. Kasvit välittävät nektarin myötä hoitavia ominaisuuksiaan ja me kaikkihan tiedämme, että voima ja terveys piilevät hyvässä hunajassa. Onneksi viime aikoina myös useat lääkärit ja tutkijat puhuvat siitä, että aito kotiseudulta kerätty ruoka on parasta terveydellemme.
Mehiläishoidon lisäksi kotitarhassamme järjestetään myös koulutuspäiviä, joita järjestää perheenäiti Maire, joka on myös opiskellut paljon mehiläistenhoitoa ja jakaa tietojaan myös laajemmalle yleisölle.
Niin kauan kuin mehiläiset elävät, myös ihmisillä on toivoa selviytyä maan päällä.
Mehiläishoitajan ammatti on uskomaton ammatti. Se, joka siihen kerran ryhtyy, tekee sitä kuolemaansa asti.

Hunaja talossa isä Igorin kanssa 🙂